Täällä kuusen oksat roikkuvat täristen
Täällä linnut viseriävut levottomasti
Sinä elät noidutussa villissä metsässä.
Mistä on mahdotonta lähteä pois.
Kuivukoon tuomet valkoisina tuulessa,
Variskoon sireenit sateessa, -
Minä kuitenkin poimin sinut täältä
Palatsiin, missä soittavat paimenhuilut!
Sinun maailmasi - tuhanneksi vuodeksi noiduttu
Minulta ja valolta suojattu, -
Ja sinä ajattelet, että parempaa ei ole.
Kuin tämä noiduttu metsä.
Olkoon, että lehtiin ei tule aamukastetta,
Riidelköön kuu pilvisen taivaan kanssa, -
Joka tapauksessa minä poimin sinut täältä
Valoisaan taloon, missä on parveke merelle!
Minä viikonpäivänä, mihin kellonaikaan
Sinä ilmestyt luokseni hiljaa.
Jotta minä kannan sinut sylissäni
Sinne, mistä meitä on mahdotonta löytää?
Minä vaikka varastan, jos se sinua miellyttää, -
Tuskin turhaan minä tuhlaan voimiani näin paljon?!
Minä suostun vaikka paratiisiin havumajassa,
Jos tomin palatseineen joku jo varasi!
