Katsoo taivaanrantahan
kaunis Palatyne itkein
purjetta ei vieläkään näy
ei rantaan rakkain tänään käy
Hetket seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo
Postumatta paikoiltaan
istuu Palatyne yksin
myrsky nousee, mustuu maa
ja raivoin meri vaahtoaa
Tunnit seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo
Polttaa kuuma aurinko
kuivaa kyyneleetkin neidon
Halkee iho, halkee maa
on tyyni meren ulappa
Päivät seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo
Hiutuu puku yllensä
kauniin Palatynen luiden
Vihmoo sateet lasta maan
ken nukkuu hiekan helmoissa
Vuodet seuraa toistansa
ikuisuuden hän vartoo
Viimein saapuu rantahan
purjeet punervaiset armaan
Arkku maihin kannetaan
luo neidon haudan lasketaan
Vuodet seuras toistansa
ikuisuuden hän vartoi