Koivunpa oksat
Koivunpa oksat ne hienot ja ropsat,
Tuuli se niitäkin häilyttää,
Tapasimpa kerran
Sievän ja sorjan
Jota mina koitan säilyttää.
Paksunen se on lintu ja pieni,
Kuulepas neito ihana,
Eikö sitä passais herrastaa
Näin sievän ja sorjan rinnalla.
Eikö sitä viiniä vaihettaisi
Sulhan sitten rinnalla.
Vanhan sielun poihetaisi
Vaikkapa viidellä pennillä.
Älä sinä heilani eroa ota,
Ai, ai, ai kun on vaikea.
Ei sitä erossa kauvan viivy
Kun hetken pienen uuden saa.
Kulkuripoika se linnassa hyppii,
Sillä on lakki naulassa.
Itse kulkuri kammarissa,
Käsi on (oli) kullan kaulassa.