Kun synnyin aamuun harmaaseen
kaarne raakkui puussa
Aitiain en koskaan nahnyt
kuol han illan suussa
Isa minut syliin nosti
ja katsoi pienta lastaan
Oisit saanut piruparka
menna aitis matkaan
Nalka,kurjuus seuranani
nuorukaiseks vartuin
Niin kuin isa,minakin
kuokan varteen tartuin
Sitten ukko sairastui
ja kituuttaen kuoli
Viime sanat,piruparka,
ala surra huoli
Lapi tuiverruksen,tuiskunkin
pystypain ma kuljen
Ilman isaa,aitia
surut sieluun suljen
En pelkaa paivaa viimeista
en pelkaa kuolemaa
Vaan hymysuin taa piruparka
lahtee aikanaan