Mustan Auringon Riitti
Kehän keskelle kahdentoista rautaisen säteen.
Me totuuden ikuista siementä etsivät kokoontuneet olemme, eteen ikuisuuden porttien, valoon kosmiseen.
Linnassa auringon oikeaa hetkeä odottaen.
Kanssa veljien, läsnä jumalten.
Sädettä totuuden seurataan, epätietosina tulevasta.
Portit Manalaan avataan, ajasta irtautuneena,
yhdessä me tämä polku kuljetaan, halki aikojen valoja seurataan.
Tänä yönä riitit muinaiset, saatella henget saa,
Ulos luolastoista kuoleman, kohti uutta alkua tulevaa.
Säteet viimeiset auringon, kehämme vihdoin valaisee.
Nyt kutsuu voimat isien, takaa sillan tuonpuoleisen,
saleista sen ulottuvuuden, säteet kohdanneet on.
Säteet valaistuksen, puhtaan valkoisen kirkkauden.
Läpi kahdentoista säteen, kehän keskelle kuljen.
Läpi Mustan Auringon kirkkaan valon, kehän keskellä yhdistyvän.
Menneisyyden henget tuulet kuljettaa, läpi porttien aikaan meidän, todellisuuteen nyt muuttuvaan, meitä voimistavaan.
Sisältä tunnelin, tuon aikaportaalin kätketyn.
Ohjaa meitä Mustan Auringon riitti
Sydämeni palon nyt entistä vahvempana tunnen.
Olen herra tämän tilan, ajan ja paikan, nuo loitsut lausun niitä tarkoittaen, sanasta sanaan niitä uudelleen kertaan.
Voimat menneiden aikojen, meidät nyt piirittää, mukana tuulen ne tulivat, luolista Manalan.
Kätköistä kuoleman nousivat, tarkoitustaan jatkamaan.
kuin korpit pesästään, nousivat mielemme kirkastamaan. Mustan Auringon Riitti
Кэхань keskelle kahdentoista rautaisen Сатина.
Я totuuden ikuista siementä etsivät kokoontuneet olemme, eteen ikuisuuden porttien, valoon kosmiseen.
Linnassa auringon oikeaa hetkeä odottaen.
Kanssa veljien, Lasna jumalten.
Sädettä totuuden seurataan, epätietosina tulevasta.
Portit Manalaan avataan, ajasta irtautuneena,
yhdessä меня тама полку kuljetaan, Халки aikojen valoja seurataan.
Тана Йона riitit muinaiset, saatella henget SAA,
НО luolastoista kuoleman, kohti uutta alkua tulevaa.
Säteet viimeiset auringon, kehämme vihdoin valaisee.
Nyt kutsuu voimat isien, takaa sillan tuonpuoleisen,
saleista сена ulottuvuuden, säteet kohdanneet на.
Säteet valaistuksen, puhtaan valkoisen kirkkauden.
LAPI kahdentoista Сатина, кэхань keskelle kuljen.
LAPI Mustan Auringon kirkkaan Валон, кэхань keskellä yhdistyvän.
Menneisyyden henget tuulet kuljettaa, LAPI porttien aikaan Мейдан, todellisuuteen Нью-Йорк Таймс muuttuvaan, meitä voimistavaan.
Sisältä tunnelin, Туон aikaportaalin kätketyn.
Ohjaa meitä Mustan Auringon riitti
Sydämeni Палон Нью-Йорк Таймс entistä vahvempana tunnen.
Олен Герра Тамани tilan, ажанов JA paikan, От loitsut lausun niitä tarkoittaen, sanasta sanaan niitä uudelleen kertaan.
Voimat menneiden aikojen, meidät Нью-Йорк Таймс piirittää, mukana tuulen пе tulivat, luolista Manalan.
Kätköistä kuoleman nousivat, tarkoitustaan jatkamaan.
Куин korpit pesästään, nousivat mielemme kirkastamaan. | |
