Siihen aikaan näillä mailla
oltiin vielä paljon vailla
eikä kukaan kummempaa
kaivannut kai.
Tanssittu ei pitkin yötä,
illoin riitti puhdetyötä,
kapaloissaan kehitys
möllöttää sai.
Toista oli Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin uusiin säveliin.
anssia sai siellä aina,
arkena ja sunnuntaina.
Helppo oli tiensä löytää
kohti oikeata pöytää.
Jos vain joku kielsi: ei, ei, ei
toinen sanoi heti: hem till mej.
Sellainen ol Viipuri
sellainen on Viipuri
karjalaisten kaupunki.
Siellä painaneet ei huolet,
ystävät kun kantoi puolet,
surra saivat hevoset, laulu kun soi.
Pyöreen tornin hämärässä,
pöydässä niin hilpeässä
ilo oli irrallaan niin kuin vain voi.
Kaikki viihtyi Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin
uusiin säveliin.
Tanssia sai siellä aina…
Ties hää Knuuti poja passas,
että syvämes ja vassas
viipurlaise rakkaus
assuupi vain.
Torkkelista sain mie muiston
alla koivun kauniin puiston
rinkelii ko siult mie
kerranki sain
Muistat sie myös jottai muuta
taisihan mie saaha suuta
Monrepoos myö kuuta ko
niin kahen katseltiin.
Tanssia sai siellä aina…
