- The Old Clock -
Säv.R.Pauls, suom.sanat P.Salonen
1992
Yön tumma aika luo, jo varjojaan
ei unta muistot suo
mä valvon yhä vaan
soi kaipuun herkät kellot
mun sielussani jälleen
kuin sinne kutsuen, luokse eiliseen
Kun murhe pohjaton, käy seuranain
se aika lohtu on, mun matkallani ain
nään taaskin joka päivä
sä jonka mulle annoit
kun niistä unelmoin luonas olla voin
Kuulut sä aikaan kaikkeen parhaimpaan
sun kanssas riensin onnen kulta pilviin
ei saavu takaisin sen minkä menetin
sain silti hetken sua mä rakastaa
Sä kerran lähdit pois, mun ystäväin
en uskonut mä ois
sen käyvän silloin näin
ei menneet ajat meille
ne tulla voisi koskaan
mä siksi harhailen nyt tiellä muistojen
Kuulut sä aikaan kaikkeen parhaimpaan
sun kanssas riensin onnen kulta pilviin
ei saavu takaisin sen minkä menetin
sain silti hetken sua mä rakastaa
