Hiljaa vaikeroi valo
Varjo valtaa mielen
Repii auki arvet
Kiroan loiset lihastani
Pesen ruumiini puhtaaksi
Väärän sanan katkusta
Kirjoitan lihaani
Loitsut vihani
Kylmä kosketus viiltää ihoani
Ajaa minut hurmion valtaan
Yksi aatos mielessäni
Totuus palaa sisälläni
Aika tullut on
Minun aikani
Nyrkki rautainen
Nyt nouseva on
Hahmo kauan kadoksissa
Kulkee jälleen luokse patsaan
Palvoo kuvaa
Kumartaa ilmaa
Ei saavu valkeus
Tyhjää lupaa
Kurja jälleen eksyksissä
Ristii kädet yhä vain
Minä hiivin varjon luota
Murskaan kallon patsaan palvotun