Katseeni kohtaa mustat vedet
tyynet, rauhalliset
jonka aallot kuiskivat
nimeä ikuista
nimeä kuoleman
Se tarttuu minua kädestä
se vetää puoleensa
sen tyyneys rauhoittaa minua
Se lohduttaa
se pitää minua
kuin omana lapsena
Sen salaisuudet
sen mysteerit
minua aina kiehtoneet
Ajautunut jo niin kauas
niin kauan, niin kauas
Ajelehtinut jo niin kauan
niin kauas, niin kauan
Ajaudun kauemmaksi ranuasta
rajojen yli, toisiin todellisuuksin
Keveästi minua kantavat mustat vedet
tyynet rauhalliset
Jonka aallot kuiskivat
nimeä niin tuttua
nimeä minun omaa
Katseeni kohtaa mustat vedet
tyneet, rauhalliset
jonka aallot kuiskivat
nimeä ikuista
nimeä kuoleman
nimeä tuttua
nimeä minun omaa
Ajautunut jo niin kauas
Ajelehtinut jo niin kauan