Tämä kaupunki on suuri ja äkkiä niin kovin vieras
kasvoiko se eilen vai aina kun käänsin selkäni
Ei vanha puistonpenkki mua enää tervehdi
ja vaikka kaiken muista se ei juokse perääni
kantakahvilassa vältän lattea
mut eihän se oo pelkoa vaan kunnioitusta
Kaipaan sinua
kaipaan sinua
vähemmän kuin pelkäsin
Viimein olen vailla vartijaa ja suunnitelmaa
tämä kaupunki on valmis tai ainakin valmis muuttumaan
Ei avaimenkaan paino mun matkaa rajoita
sen lattialtas löydät kun palaat illalla
kaiken tämän jälkeen on turha soitella
jos jotain tahdon muistaa käyn vaikka kahvilla
Kaipaan sinua
kaipaan sinua
vähemmän kuin pelkäsin
Ja huuto kiertää ydinkeskustaa
se vaikka vaeltaa haluaa
ääni haikein ilmein kylmenee
se tilaa tarvitsee, sitä tee
ennen kuin se pakenee
Kaipaan sinua
kaipaan sinua
vähemmän kuin pelkäsin
Kaipaan sinua
kaipaan sinua
vähemmän kuin vielä eilen pelkäsin