Eipä mene mielestäni
eikä muistoista murene
armias ihana aika
jona lauloin ollen lassa
pikku piikana visersin
ihona ihanan linnun
tuolla pilvien povella
vapahana, vaivatonna
vapaa vaivoista poveni
tuuin ennen tuulen lailla
kiiätin kipunan lailla
lennin lehtenä lehossa
perhosena pyörtänöllä
mehun maistelin makian
kukan kultaisen kupista
hopealta hohtavaisen
Istuin ilona aholla
mehumiellä mättähällä
istuin kukkana keolla
lempeästi leiketellen
suloisten sisarten kanssa
tynevesti tuuiteltu
tuulen hengeltä tulevan
metisestä mentereesta
Lavon kuvana leholla
nukuin nurmilinnun lailla
rauha rakkahin rakensi
siirsi vierehen sijansa
eikä untani uhannut
huolilla heräjävillä
näilla suurilla suruilla
povea nyt polttavilla