Mies täynnä on sisua
han teräsmieheks itseen mainostaa
kallioksi, pelon kääpiöksi,
sielu graniittia hikoilematonta on.
Teko pyörii kitkatta
ja sana painaa maahan mieluisan
onnensa hän repii karhein elkein
kumartaa ei saa vaikka vituttaiskin.
Väista heikko renttu
ethän pysty lentoon
älä vaivaudu ees.
Mies täynnä on vaivoja
ja askel horjuu kohti tehtavää,
vaikeeta, oi, okaista,
kui mieli tekis vaatimattomampaa.
Lukossa on oikotiet,
samaa monttuista senkun meet,
sumusta ei pidä yrittääkään -
toivotonta riuhdontaa kohdussansa.
Huutaa apuköyttä,
sormet nappaa jotain -
piikkilankaa vain.