Ruusun punaisen hän toi
Ojentaessaan sen sanoi:
"Katso kukkaa loistavaa
Kuin kauniiksi se kasvoikaan"
"Omistani poimin sen
Nääthän, pitänyt oon siit' huolen
Ja jos sut omakseni saan
Lupaan myös sut saan loistamaan"
"Huulillesi ruusunpunan saanhan nostattaa?
Piikkejäsi helliä kunnes ne enää kutittaa
Rakkaudella ruokkia, iltaisin sulle puhella
Ja jonain aamuna
Jonain aamuna puhkeat kukkaan"
Ihmetteli siin' toinen:
"Miks haluut tehdä kaiken sen?
Miks omaa aikaa hukkaisit?
Ruususta musta rukkaisit?"
Vastas hän siihen sanoin:
"Siks tän ruusun mukanani toin
Ei se vaan itseään iloiseks' tee
Molemmat meist' nyt hymyilee"
"Jos huulillesi ruusunpunan saan mä nostattaa
Ja piikkejäsi helliä kunnes ne enää kutittaa
Jos rakkautta hehkut ja loistollas' valaiset myös mut
Miten aikani ois
Miten aikani ois mennyt hukkaan?"
Ei antautunut toinen viel'
Epäily oli onnen tiel'
"Entä jos en kukkaan puhkea?
En olekaan niin rohkea?"
Vastaus oli valmiina:
"Jo pidän sua kauniina
Tärkeintä kanssas' kasvu on
Tai jokainen ois' kukaton"
"Ja huulillesi ruusunpunan tahdon nostattaa
Ja piikkejäsi helliä kunnes ne enää kutittaa
Rakkaudella ruokkia, iltaisin sulle puhella
Ja jonain aamuna
Jonain aamuna puhkeat kukkaan"
