Laatikot ullakolla
jalanjäljet nurmikolla
sä jätit kengätkin
Ja kun niitä laatikoita avaan
ja sun muistoihisi palaan
tiedän, oot vapaa viimeinkin
Vihdoin valoisalla tiellä
kevyenä kuljet siellä
Mä melkein huudan sun perään
mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin pajon että herään
mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa
Kai olin jonkinlainen silta sulle
oivallusten laitumilla
ja nyt pääsit perille
Eikä luopumiseen kuole kukaan
ei muuten mahtuisikaan
uutta tilalle
Ja siinä kohtaa irti päästän
vain yhden paidan sulta säästän
Mä melkein huudan sun perään
mutten haluu enää harhauttaa
Sua rakastan niin pajon että herään
mieluummin yksin kuin surusilmäs kaa
Mä valmistaudun nyt jo tähän
jotta sua tässä tänään
uskallan rakastaa