Suomalainen kansanlaulu
Aamulla varhain, kun aurinko nousi, kun minä unestani heräsin,
sydämeni oli niin surusta raskas, miksi sä kultani hylkäsit mun?
Sydämeni oli niin surusta raskas, miksi sä kultani hylkäsit mun?
Illalla myöhään kun aurinko painui, suru toi silmääni kyyneleen.
Päivän työ oli sydämeni lääke, sai illan rauha sen murheeseen.
Päivän työ oli sydämeni lääke, sai illan rauha sen murheeseen.
Vihdoin kun unteni helmaan mä vaivun, silmistäni kuivuu kyynele.
Siunaan sua, kultani, hetkistä noista, kun olit ystävä minulle.
Siunaan sua, kultani, hetkistä noista, kun olit ystävä minulle.