Mul on sängyssäni mies
sen olkaan tatuoitu on Jack Nicholson
Se makaa alasti ja nukkuu
ja mä mietin kuka helvetti tuo on
Ei ainakaan se sadun prinssi
se johon tulisesti rakastun
Joten nousen vähin äänin
porraskäytävässä pukeudun
Otan kahvilasta pöydän
selkä ulko-ovelle päin
Enkä todellakaan tunne
minkäänlaista ylpeyttä itsestäin
Mutsi soittaa kertoakseen
miten kiva ois jos joskus kävisin
Mut se veisais vain sen saman virren
se on kuultu monta kertaa ennenkin
Se menee näin:
Milla hei sun täytyy muuttuu
Sun elämältäs suunta puuttuu
Sä aina tarut tikkuun lyhimpään
Se ei johda mihinkään
Sä et oo mikään tyttö enää
Sun täytyis tehdä jotain järkevää
ja lapselliset leikkis lopettaa
Kahvilan seinällä on taulu
vanha valokuva mustavalkoinen
Rannalla tuulisella nainen
pitää hatustaan kiinni hymyillen
On upottanut varpaat hiekkaan
touhuja pienen pojan katselee
Poika löytänyt on simpukan kuoren
sitä vakavana kuuntelee
Puhelimen ääni mut vetää arkeen takaisin
Heli tahtoo tietää mihin
viime yönä oikein katosin
Ja minä vastaan vaikka tiedän
joutuvani pyörremyrskyn keskukseen
Sillä tiedän tasan tarkkaan
mitkä sanat Heli valitsee
Sanoo näin:
