Uupuneena päivä painuu talorivin taa,
katsomaan jään valaistua jouluikkunaa.
Kiireissänsä kulkee kansa,
lahjat kiiltää uutuuttansa.
Turhaan etsin oikeata joulutunnelmaa.
Katson lahjapaljoutta silmin kostuvin,
eilen vielä itsekin mä niistä haaveilin.
Toiset ostaa lahjojansa,
heillä on kai rakkaimpansa;
itse en mä tiedä
kelle lahjan ostaisin.
Kuinka voisi joulu tulla,
kun et tule sinäkään?
Kuinka voisi joulu tulla
sydämeni suureen ikävään?
Jouluhan on juhla rakkauden,
siihen liittyy lämpö sydänten.
Kuinka voisi joulu tulla,
kun et tule enää sinäkään?
Eilen sain mä tekstiviestin
hyvin lyhyen.
Kolme sanaa "en mä saavu"
sisältönä sen.
Joulukiireet siihen jäivät,
tummui mieli,
tummui päivät.
Jäi vain suru,
jonka täyttää tyhjyys sydämen.
En mä astu kauppaan,
vielä hetken katselen
yksin jouluikkunaa ja paljoutta sen.
Sortuneista unelmista,
täyttymätön ostoslista,
jäi vain niin kuin muistoruno
menneen rakkauden.
Kuinka voisi joulu tulla,
kun et tule sinäkään?
Kuinka voisi joulu tulla
sydämeni suureen ikävään?
Jouluhan on juhla rakkauden,
siihen liittyy lämpö sydänten.
Kuinka voisi joulu tulla,
kun et tule enää sinäkään?
