Se mielen valtaa,
ei armoa anna, ei heikkoja valikoi.
Se mielen valtaa.
Silloin toivonsa rippeet joka ainoan menettää.
Tuon pedon loitsun mahtavan
niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan.
Synkkä ja pimeä on mieli pedon uhrin.
Se vihassa kylpee, tuskasta juopuu,
niin on sen valta suurin.
Tuon pedon loitsun mahtavan
niin moni, niin moni tuntea saa tuskaisan.
Unelmaa, et yhtä ainoaa, et muistoa kauniimpaa
mitään et pitää saa.
Vain surua ja tuskaa, epätoivoa valtavaa
mieli onneton halajaa...
Vaan kauaa ei kestä tuo vihan valta,
ei ikuisuuksiin se kanna.
Kuinka kauan voi pahuus johtaa
kuinka kauan se kestää saa?
Kuinka kauan voi pelon armoilla
ihmismieli vaeltaa?
Ei ilman toivoa voi johtaa,
ei silloin valta kestää saa.
Ilman armoa valtiaat vie
kansansa kapinaan.
Nousee kansaa petoa vastaan
ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan
Vaan niin kääntyi taika tuo
vastaan loitsijaa pahinta.
Ja niin taas unelmat nuo
vapaana lentää saa.
Nousee kansaa petoa vastaan
ja niin, ja niin tuo pahuus voitetaan.
