Sinä puhuit linnuista
silloin vinttihuoneessa
päiväpeiton aallokossa
näytit kauniilta
Pelkäsin sun vapauttas
ja kohoilevaa rinnustas
ja kun käskin sinun mennä
toivoin ettet tottelis mua
Ja nyt mä kuulen sinut
jokaisessa laulussa
Ja minä luopuisin
kaikista lupauksistani
ja tolkun äänen toiveista
jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun
Ja minä luopuisin
pyhistä päätöksistä niin
ja näistä ihmisistäkin
jos sä olisit edes pienimmän hetken mun
Olit puhuri lammella
se naurunpuuska kirkossa
polku liian kiemurainen
ja minä arka askeleissani
Ja nyt mä maistan sinut
jokaisessa sateessa
Ja nyt mä tunnen sinut
jokaisella iholla
Ja minä luopuisin
kaikista lupauksistani
ja tolkun äänen toiveista
jos sä olisit vielä pienimmän hetken mun
Ja minä luopuisin
pyhistä päätöksistä niin
ja näistä ihmisistäkin
jos sä olisit edes pienimmän hetken mun
Jos toisin olis tuulet huutaneet
missä suojaa pitäisin?
Jos toisin olis virrat vierineet
kenen silmiin katsoisin?
Missä meet, minne on päiväs kierineet
kenen selkää sivelet?
Jos toisin olis tiemme viettäneet
Puhuisitko linnuista
vielä vinttihuoneessa
päiväpeiton aallokossa
oltaisko me kauniita?
